Preiviikinlahti on laaja, matala merenlahti joka kuuluu kokonaan Naturaan sekä luonto- että lintudirektiiviin mukaisena kohteena.   Yyterinsannat vielä liikkuvine hiekkadyyneineen kuuluu vain luontodirektiivin mukaiseen kohteeseen.   Alueen pesivä vesilinnusto on erittäin monipuolinen ja alue on eräs harvoja arktisten kahlaajien merkittäviä muutonaikaisia levähdyspaikkoja   Suomessa sekä erittäin merkittävä vesilinnuston muutonaikainen levähdysalue ja sulkasatoalue. Myös kasvillisuus on monipuolinen    ja käsittää lukuisia harvinaisia lajeja.   Preiviikinlahti kuuluu osittain merkittävään harjualueeseen. Yyterinsannoilla on runsaasti edustavia rantadyynejä, rantavalleja ja niiden yhdistelmiä.   Alue on yksi harvoista paikoista Suomessa, jossa on nähtävissä kaikki dyynikehityksen vaiheet. Alueeseen kuuluvista saarista useimmat ovat    pitkulaisesti suuntautuneita moreeniselänteitä, joiden aineksen aallokko on lajitellut.   Preiviikinlahden perä on laaja, rannoiltaan suhteellisen matala ja ruovikoitunut hietapohjainen merenlahti. Riitsaranlahti on merenlahti,   joka on hiljalleen kuroutumassa irti merestä.   Rannoilla on monin paikoin tervaleppävyöhyke, joka on syntynyt rakkolevävalleille. Herrainpäivät on moreeni- ja kalliopohjainen,   osaksi hietainen niemi. Enäjärvi on noin 100 hehtaarin laajuinen vitatyypin järvi.   Preiviikinlahtea reunustavat koillisessa ja idässä laakeat maankohoamisrannat. Näissä vyöhykkeisyys on usein selvää ja alueella esiintyvät   mm. erikoiset luhtanätkelmävyöhyke ja ylemmissä osissa suomyrtin, hirssisaran ja lännenmaarianheinän muodostama kasvillisuusvyöhyke.   Rantaniityt vaihettuvat vähitellen rantametsiin, lehtoihin, pajuviitoihin tai kangasmetsiin, joskus lievän soistuman kautta. Aikaisemmin alueella on   esiintynyt laajoja suolakkokasvillisuusalueita, jotka nykyään ovat kutistuneet hyvin pieniksi. Ooviikin pohjukassa rantaniityn ja metsän rajaan   on alkanut kehittyä sammalpohjainen lettosuo. Letolla esiintyy mm. ruskokaisla. Lahden kaakkoisosan niityillä kasvaa myös punakämmekkää.   Preiviikinlahden pohjoisosassa Yyterin hiekoilla tavataan mm. merinätkelmää, merisinappia ja ahonoidanlukkoa. Yyterin alue on muodostunut   hiekasta ja se on liikkuvine dyyneineen harvinainen muodostuma Suomessa. Yyterin korkein dyyni, Keisarinpankki, muodostaa noin 2,5 kilometriä   pitkän yhtenäisen dyynin.   Sen korkein kohta on koko santojen alueen korkein dyyni kohoten noin 20 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kokonsa lisäksi Keisarinpankin   erikoisuutena on sen kasvillisuuden sitoma suojanpuoleinen sivu, joka on osittain ylijyrkkä.   Kasvillisuus on täällä poikkeuksellisen lehtomaista, sillä alapuolella olevasta kosteikosta nouseva kosteus ei haihdu aina varjossa pysyvältä rinteeltä.   Jyrkän rinteen puuston muodostavat pääosin suuret ja iäkkäät pihlajat, raidat ja tuomet. Lisäksi alueella tavataan tervaleppää, haapaa, vaahteraa,   taikinanmarjaa ja punaherukkaa. Aluskasvillisuudessa on mm. puna-ailakki, metsäalvejuuri, hiirenporras, korpi-imarre, tesma, kielo, sudenmarja,   maariankämmekkä, lehtoarho ja lehtokielo. Dyynin päällyskasvillisuus on enemmän ketomaista. Harvan puuston muodostavat suuret tuomet,   raidat, tervalepät ja pihlajat sekä paikoin osin hiekkaan hautautuneet rauduskoivut ja männyt. Lounaisrinteellä kasvillisuus muistuttaa jopa   harjujen paisterinteitä, joissa ruohojen ja heinien osuus on suuri.   Yyterin santojen avoin dyynialue on Etelä-Suomen laajin yhtenäinen ja yhä aktiivinen dyynialue, jonka pituus on noin kolme kilometriä   ja leveys 50-300 metriä.   Avoimella rantaan rajoittuvalla hietikkoalueella maisemaa leimaavan kasvillisuuden muodostaa rantavehnä, joka on myös tärkein hiekan sitoja.   Toinen paljaaseen hiekkaan ensimmäisenä tuleva kasvi on suola-arho. Rantadyynin taakse, johon kohdistuu suurin hiekan kasaantuva vaikutus,   menestyy mm. punanata ja sarjakeltano. Kauempana rantaviivasta alkaa esiintyä yksittäisiä mäntyjä ja katajia sekä kosteammilla paikoilla   leppää ja pajuja. Vieraslaji kurttulehtiruusu on saanut jalansijan dyynialueella.   Lahden pohjoisreunalla on Herrainpäivien niemi, jonka kivikkoiset rannat ovat hyvin mereiset ja sisäosan metsä lähes luonnonmetsää.   Niemeä kiertää kapea, rakkolevävallille syntynyt iäkäs tervaleppälehto, jossa on runsaasti lahoavaa puuainesta. Kasvillisuudessa on   tervalepän lisäksi mm. taikinanmarja, puna-ailakki, lehtotähtimö, lehtoarho, tesma, koiranvehnä, lehtokielo, käenkaali ja meriputki.   Niemen kärjessä on ketomainen alue, jossa kasvaa mm. pihlaja, kataja, ahomansikka, rohtotädyke ja keto-orvokki.   Alueella on myös laajahko hiekkainen katajaketo.   Erikoinen ja muodostumana harvinainen on myös santojen eteläisenä jatkeena oleva Yyterin lietealue. Se on pääosin matalaa ja tasaista,   aika ajoin veden alla olevaa hiekan ja lietteen sekaista maata. Matalan veden aikana liete levittäytyy satojen hehtaarien alueelle.   Jään kulutuksen vaikutuksesta lietealueen uloimmat osat ovat vain harvan kasvillisuuden laikuttamia.   Sisempänä kasvillisuus on rehevämpää ja kasvillisuuteen kuuluu mm. harvinainen hentosätkin. Ylemmillä ja kuivemmilla alueilla on   ruovikko vallannut alaa, mutta paikoitellen on hyvinkin monilajisia niittyjä ja ketoja.   Preiviikinlahden koillisrannalla sijaitseva Eteläranta on alavaa maankohoamisrantaa. Sen edustalla on kahlaajien suosima lietealue,   joka matalan veden aikaan paljastuu laajalti näkyville. Rannan ja metsän välissä on laidunnettu luhtaniitty.   Niityllä on vähitellen umpeen kasvavia suolakkolaikkuja, joiden erikoisuutena on nopeasti harvinaistunut suolayrtti.   Suolakkolaikkujen kasvillisuuteen kuuluvat myös merisuolake, suolasolmukki ja luotosorsimo. Meren puolella matalien rantavesien   kasvistoon kuuluvat mm. meri-, hapsi- ja hentovita, merihaura ja merinäkinruoho. Pesivän linnuston erikoisuus on etelänsuosirri.   Preiviikinlahden saaret ovat kasvistollisesti mielenkiintoisia. Maaperä on enimmäkseen hiekkaa ja monia saaria luonnehtii jäkäläpohjainen   nummikasvillisuus, jossa lähes ainoana puulajina ovat meren tuivertamat pihlajat. Saarten alavilla rantaniityillä tavataan mm. iso- ja pikkurantasappi,   ahopellava ja nyylähaarikko sekä Pohjanlahden kotoperäiset kasvit pohjanlahdenlauha ja itämerenvihvilä.   Rannoille kasautuneiden rakkolevävallien voimakkaassa maaperässä kasvavat mm. morsinko, merisinappi ja mäkilitukka.   Vesialueella ei ole selvää vyöhykkeisyyttä, vaan kasvillisuus loppuu vähitellen kahdeksan metrin syvyydessä. Suurin osa lahtea on kuitenkin   selvästi matalampaa ja noin neljän metrin syvyyteen saakka kasvillisuus on usein tuuheaa.   Erityisesti lahden pohjukassa ja koillisrannalla veden syvyys on laajoilla alueilla vain noin metri, ja täällä pohja on yleensä kauttaaltaan   vesikasvien peitossa.   Lajistoon kuuluvat mm. merisätkin, merinäkinruoho, merihapsikka, otahaura, merihaura ja hentovita. Lahden ulko-osissa kasvillisuus   on kärsinyt teollisuuden jätevesistä.   Preiviikinlahti on kansainvälisesti merkittävä linnustonsuojelualue. Pesivien vesilintujen parimäärä ja lajimäärä ovat hyvin merkittäviä.   Pelkästään lintuvesiohjelman alueella pesii yli 350 vesilintuparia ja pesiviä vesilintuja on peräti 20 lajia, mikä on enemmän kuin millään muulla   suomalaisella lintuvedellä.   Lisäksi saarilla pesii yli 1200 vesilintuparia. Lajeista yleisin on haahka, joita pesii yli 1000 paria. Sinisorsa, tavi, telkkä, tukkasotka, punasotka,   pilkkasiipi, tukkakoskelo ja isokoskelo pesivät usean kymmenen parin voimalla. Tavallisia alueella ovat myös silkkiuikku, lapasorsa, haapana,   kyhmyjoutsen ja merihanhi.   Lisäksi vesilinnustoon kuuluvat mm. ristisorsa, kanadanhanhi, heinätavi, jouhisorsa, lapasotka ja nokikana. Saarten pesivä kahlaajalajisto   on myös runsas.   Alueella pesii yli kymmenen paria meriharakoita, tyllejä, karikukkoja, punajalkavikloja ja rantasipejä.   Saarilla on myös suuret koloniat lokkeja ja tiiroja.   Preiviikinlahti on myös erittäin tärkeä vesi- ja kahlaajalinnuston muutonaikainen levähdysalue. Keväällä lahdelle pysähtyy tuhansia vesilintuja.   Loppukesällä lahdelle hakeutuu sulkimaan tuhatpäisiä sorsaparvia. Enimmillään on lahdelta laskettu elokuun lopulla 10000 vesilintua.   Loppusyksyllä lahden vesilinnuston erikoisuuksia ovat sinne pysähtyneet useat sadat laulujoutsenet.   Yyterin lietteet on Etelä-Suomen merkittävin muuttavien kahlaajalajien levähdyspaikka. Lajistoon kuuluvat mm. suosirri, pikkusirri, kuovisirri,   isosirri, pulmussirri, jänkäsirriäinen, tundrakurmitsa, punakuiri ja vesipääsky.   Aikoinaan laskettu Enäjärvi on merkittävä lintujärvi, mutta myös kasvistollisesti ainutlaatuinen. Järvi muodostuu sokkeloisista ruovikon,   saraikon ja rantakukkalauttojen laikuttaisista kasvillisuuslabyrinteista. Upottavaa luhtaa on enemmän järven luoteisosissa, ja keskiosassa   on kolme pientä metsäistä luotoa.   Avovettä on laajemmin vain järven itäpäässä. Aikaisemmin järven kasvillisuus on ollut toisenlaista ja järvi on ollut tyypillinen lounaisia   savikkomaita luonnehtiva rehevä Typha-Alisma-tyypin järvi. Nykyinen Enäjärvi edustaa keskieurooppalaista, viljavia vesiä luonnehtivaa   Potamogeton-järvityyppiä. Enäjärvi on maamme pohjoisin vitatyypin järvi, ja sen sukkessiokehitys sarpio-osmankäämijärvestä vitajärveksi   on mielenkiintoinen.   Kasvistoon kuuluu lukuisia vaateliaita lajeja, jopa harvinaisuuksiakin. Ilmaversoiskasvillisuudessa erikoisimmat ovat isohierakka ja varstasara.   Rantaluhtien välikköpinnoilla tavataan mm. karvalehti, kiehkuraärviä, kilpukka, isolimaska, ristilimaska ja sorsansammal.   Merkittävintä on itse vesikasvillisuus.   Se koostuu yksinomaan vitamaisista kasveista käsittäen sekä runsasravinteisten vesien harvinaisuuksia kuten litteävita, pitkälehtivita   ja otalehtivita että murtovesilajeja kuten merihaura, hentovita ja hapsivita.   Enäjärven rantametsät vaihtelevat moreenimaiden tuoreen ja lehtomaisen kankaan havumetsistä alavien maiden tervaleppälehtoihin   ja -korpiin.   Arvokkain alue on järven länsipään tervaleppäkorpi, jonka aluskasvillisuudessa on mm. nevaimarre, hiirenporras, metsäalvejuuri, punakoiso,   vehka ja raate. Toinen pienempialainen tervaleppäkorpi on järven itäpäässä.   Enäjärven vesilintutiheys ja linnuston kokonaistiheys ovat maamme lintuvesien korkeimpia. Ravinteikas vitajärvi on sopivan syvyinen   ja rehevä kasvillisuus tarjoaa riittävän monipuolisia elinympäristöjä.   Järvellä pesii yli 1000 lintuparia, joista naurulokkien osuus on kaksi kolmannesta. Vesilintuja pesii 14 lajia ja muita kosteikkolajeja 24   sekä runsas joukko rantametsien lajeja.   Runsaimmat vesilintulajit ovat silkkiuikku, mustakurkku-uikku, sinisorsa, punasotka, telkkä ja nokikana, joita kaikkia pesii vähintään 15 paria.   Alle kymmenen parin lajeja ovat mm. kyhmyjoutsen, haapana, tavi, heinätavi, lapasorsa, tukkakoskelo ja isokoskelo.   Myös mm. kosteikkolajisto on edustava. Alueella pesii mm. ruskosuohaukka ja kurki sekä rantakanoista luhtakana, luhtahuitti ja liejukana.   Kahlaajista tavallisin on taivaanvuohi, minkä lisäksi mm. liro, punajalkaviklo ja metsäviklo kuuluvat lajistoon. Ruovikoiden ja rantapensaikkojen   tavallisimmat lajit ovat ruokokerttunen (useita kymmeniä pareja), pajusirkku, punavarpunen ja rytikerttunen.   Yölaulajista lajistoon kuuluvat mm. satakieli, pensassirkkalintu ja luhtakerttunen.   Alueella pesii myös pikkulokki. Rantametsien lajisto on tyypillistä pensaikkojen ja sekametsien lajistoa. Tavallisimmat ovat pajulintu ja peippo.   Myös lehtokerttu ja talitiainen ovat yleisiä. Pesivän lajiston erikoisuus on pyrstötiainen.   Alueella tavataan myös varpushaukka, uuttukyyhky, sarvipöllö, lehtopöllö, kultarinta ja palokärki.   Enäjärvellä on merkitystä myös lintujen pesimä- ja muutonaikaisena ruokailualueena, jolloin järvellä tavataan mm. nuolihaukka, räyskä,   harmaahaikara, mustaviklo ja mustatiira.   Preiviikinlahdelle on luonnontarkkailua varten rakennettu useita lintutorneja ja infopisteitä sekä lahtea kiertävä ulkoilureitti.   Suojelutilanne   Merkittäviä osia sekä maa- että vesialueista on valtion omistuksessa, mutta suojelualuetta ei ole vielä perustettu.   Suurin osa Porin kaupungin omistamista alueista on perustettu suojelualueeksi.   Lintudirektiivin linnut                                  Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut   Calidris alpina schinzii - etelänsuosirri          Ardea cinerea - harmaahaikara   Sterna hirundo - kalatiira                            Anas strepera - harmaasorsa   Pluvialis apricaria - kapustarinta                  Anas querquedula - heinätavi   Botaurus stellaris - kaulushaikara                Phylloscopus trochiloides - idänuunilintu   Grus grus - kurki                                       Calidris canutus - isosirri   Sterna paradisaea - lapintiira                      Anas acuta - jouhisorsa   Cygnus cygnus - laulujoutsen                      Lymnocryptes minimus - jänkäkurppa   Tringa glareola - liro                                   Limicola falcinellus - jänkäsirriäinen   Porzana porzana - luhtahuitti                      Arenaria interpres - karikukko   Podiceps auritus - mustakurkku-uikku        Calidris ferruginea - kuovisirri   Lanius collurio - pikkulepinkäinen               Anas clypeata - lapasorsa   Larus minutus - pikkulokki                         Aythya marila - lapasotka   Sterna albifrons - pikkutiira                        Calidris temminckii - lapinsirri   Bonasa bonasia - pyy                                Anser fabalis - metsähanhi   Crex crex - ruisrääkkä                              Melanitta nigra - mustalintu   Sterna caspia - räyskä                               Tringa erythropus - mustaviklo   Circus aeruginosus - ruskosuohaukka         Larus ridibundus - naurulokki   Philomachus pugnax - suokukko                Calidris minuta - pikkusirri   Asio flammeus - suopöllö                           Melanitta fusca - pilkkasiipi   Mergellus albellus - uivelo                          Calidris alba - pulmussirri   Branta leucopsis - valkoposkihanhi            Tringa totanus - punajalkaviklo   Phalaropus lobatus - vesipääsky                Acrocephalus arundinaceus - rastaskerttunen                                                                    Tadorna tadorna - ristisorsa                                                                    Larus fuscus - selkälokki                                                                    Pluvialis squatarola - tundrakurmitsa   Muuta lajistoa   Somateria mollissima - haahka                   Anas penelope - haapana   Hirundo rustica - haarapääsky                   Sylvia curruca - hernekerttu   Mergus merganser - isokoskelo                Numenius arquata - isokuovi   Branta canadensis - kanadanhanhi             Motacilla flava keltavästäräkki   Oenanthe oenanthe - kivitasku                  Cycnus olor - kyhmyjoutsen   Anthus cervinus - lapinkirvinen                  Sylvia borin - lehtokerttu   Scolopax rusticola - lehtokurppa               Acrocephalus palustris - luhtakerttunen   Anser anser - merihanhi                            Anthus pratensis - niittykirvinen   Fulica atra - nokikana                               Emberiza schoeniclus - pajusirkku   Sylvia communis - pensaskerttu                Locustella naevia - pensassirkkalintu   Saxicola rubetra - pensastasku                  Dendrocopos minor - pikkutikka   Charadrius dubius - pikkutylli                   Aythya ferina - punasotka   Carpodacus erythrinus - punavarpunen    Tringa hypoleucos - rantasipi   Asio otus - sarvipöllö                               Podiceps cristatus - silkkiuikku   Anas platyrhynchos - sinisorsa                  Gallinago gallinago - taivaanvuohi   Anas crecca - tavi                                    Bucephala clangula - telkkä   Mergus serrator - tukkakoskelo               Aythya fuligula - tukkasotka   Charadrius hiaticula - tylli                         Riparia riparia - törmäpääsky   Vanellus vanellus - töyhtöhyyppä             Motacilla alba - västäräkki   Acrocephalus schoenobaenus - ruokokerttunen    Acrocephalus scirpaceus - rytikerttunen